13+4

Pahoittelut viivästyneestä blogitekstistä! Väsymys on tehnyt näköjään tehtävänsä ja vienyt mammalta voimat. Töissäkin vielä pitäisi jaksaa, mutta eiköhän se tästä! Riittävästi kun saa lepäiltyä vapaapäivinään :)

Meillä on siis takana np-ultra ja ensimmäinen lääkärikäyntikin. Ultra tehtiin Hatanpäässä ja sen suoritti kätilö yhdessä lääkäriopiskelijan kanssa. Ultrassa kaikki oli hyvin, sydän sykki ja aivot olivat kehittyneet hyvin. Pikkuinen potki ja liikkui kovasti, ettei kätilö meinannut saada np-mittausta tehtyä.. En tiedä kehen on tullut? :D
Käsittämätön tunne, kun näkee sen pienen siinä ruudulla, liikkumassa ja heilumassa. Ihmeellistä ja samalla pelottavaa. Jestas, sisälläni liikutaan enkä tunne yhtään mitään!
Kuvittelin enemmänkin vollottavani ja olevani hyvinkin liikuttunut pidellessäni tulevan lapseni isän kädestä samaan aikaan, mutta ei. Ajattelin sen olevan pikemminkin siistiä ja hymyilin vain leveästi katsoessani pientä vauvaamme.Millaisia fiiliksiä muilla odottajilla on ollut ultrassa? Oletteko yllättäneet itsenne? :D

Lääkärissä ei sen kummallisempaa, vähän keskustelua ja onnen toivottelua odotusajalle, voi olla että sitä tarvitaan! Tarkoituksena kun on viihtyä töissä ainakin elokuuhun asti, jos ei jopa syyskuuhun..

Suurinta herkkua tällä hetkellä on Amppari-mehujää! Ja muutenkin jäätelö. Voisikin poiketa pakastimen kautta...

Esikasvatusta :)

En voi kuvailla itseäni miksikään viherpeukaloksi, mutta jostain kumman syystä eksyin Multasormeen viikko sitten. Tuli ostettua multaa ja uudet ruukut viherkasveilleni sekä siemeniä. :) Nyt sitten kasvatellaan auringonkukkia ja Kiinan sekoitusta, jossa on montaa erilaista kukkaa :D sekä tietysti rairuohoa pääsiäistä ajatellen.

Pidän keväästä. Takatalvi pääsi yllättämään ja viemään osan kevään tuomasta innostuksesta jo poiskin, mutta onneksi kelit lämpenivät uudestaan ja nyt voi suunnitella parvekkeelle kaikkea mukavaa! :) 

Nyt tosiaan 11+3 menossa, tuntuu kuin mahakin olisi jo kasvanut ja tullut hieman esiin.. Mieskin silitteli massua ja totesi asukin siellä toden teolla olevan, nyt se alkaa meidän molempien mieleen iskostumaan :) Menemme ensi viikolla ultraan np-mittaukseen ja katsomaan onko kaikki siellä hyvin. 

Meillä tosiaan on jo yksi ultra takana (viikoilla 7 jotain..) kun halusimme varmistuksen ja kävimme silloin Terveystalolla. Lääkäri totesi silloin alkion olevan kiinnittyneen oikeassa paikassa ja sykkeen näkyvän. :) 

Oireetkin on vähän helpottanut, pahoinvointia ei ole enää nimeksikään ja viluttaminen on jo vaihtunut kuumotukseen ilmeisesti verivolyymin lisääntyessä, näin ainakin lukee neuvolassa saadussa raskaus-oppaassa :D 

Esikasvatusta siis harrastellessa :)

Ennen tätä päivää

Kirjoitan nyt toisen postaukseni tälle päivälle, ensimmäinen laskettakoon harjoitteluksi... :D
Tahdon siis kertoa kuluneesta vuodestani ja tästä raskaudesta, joka on blogin pääaiheena.

Mieheni kanssa päätimme viime vuoden syksyllä, että pikkuinen saa tulla jos on tullakseen. Varsinaista yrittämistä meillä ei missään vaiheessa ollut, en siis tikutellut ovulaatioitani tai laskenut päiviä, ei. Kuitenkin meille suotiin suuri onni ja nyt pikkuinen on tulossa näillä näkymin lokakuussa. Tuleva isä ja äiti ovat hyvinkin tohkeissaan asiasta :)

Raskaudesta sain tietää verenvuodolla. Olin varma, että minulla alkoi kuukautiset päivälleen (ja liki kellonajalleen) oikein, mutta normaali vatsakipuni jäi uupumaan. Vuotoakaan ei tullut juurikaan, joten kipitettiin illalla apteekkiin miehen kanssa ja ostimme kaksi raskaustestiä. Sunnuntai-iltana raskaustesti näytti vain yhtä viivaa, joten päätimme jättää toisen varoiksi aamulle. Aamulla jännityksestä täristen tein testin ja kolmen minuutin kuluttua luettavissa oli yksi viiva... ja erittäin haalea viiva sen toisen vieressä! Ehdimme innostumaan ja ei muuta kuin uudestaan apteekkiin hakemaan CB-viikkonäytöllistä testiä. Sen näyttöön pamahtikin "Raskaana 1-2". Olo oli hyvin häkeltynyt ja epätodellinen, vaikka tiedänkin kuinka ne lapset saavat alkunsa. Sitä ei vain ole kuitenkaan osannut ajatella omalle kohdalle.

Alkuraskauteni on sujunut mielestäni hyvin, vaikka pahoinvointia onkin ollut. ONNEKSI en ole oksentanut (inhottavinta ikinä..). Välillä on tullut hetkiä, kun on pitänyt hengitellä hyvinkin syvään ja nieleskellä.. Itsellä pahoinvointi helpottanut parhaiten, kun aamulla heti ylösnoustessa juo lasillisen kylmää mehua. Väsymystäkin on esiintynyt, sekin haitannut ainoastaan töissä ollessa, mutta kotona mikään ei estä ottamasta päiväunia.. :) Nyt viikkoja on kertynyt tähän päivään mennessä 10+5 ja olot alkavat jo vähän helpottamaan, mitä välillä alavatsalla/nivusten seudulla tuntuu pieniä vihlaisuja. 

Kuitenkin,  nautin raskaudesta ja valmistaudun elämäni tärkeimpään tehtävään, äitinä olemiseen.

Päiväkirja

Olen monesti miettinyt blogin aloittamista. En vaan ole koskaan toimertunut sellaista kirjoittamaan, johtuen ehkä siitä, että olen kokenut elämäni tylsäksi ja ettei ketään kiinnostaisi kirjoitukseni. Nyt asiat ovat muuttuneet, ensinnäkin elämääni on tullut yllättäen hyvinkin paljon sisältöä lyhyen ajan sisällä ja tarvitsen ehkäpä senkin vuoksi itselleni ns. apuvälineen jonka avulla suoltaa ylimääräisiä pohdintoja mielestäni. Toiseksi, (liittyen edelliseen) teen tätä täysin omaksi ilokseni, eli en ota stressiä jos tästä ei tulekaan jymymenestystä. :D Katsotaan mitä tästä tulee...